Moikka! Kesäistä ja ihanaa äitienpäivän iltaa sinne puolen ruutua! 

Meillä päivä alkoi muidenkin päivien tapaan jo ennen kukonlaulua Kakkosen varhaisen heräämisen myötä. Äitienpäivän mukaisesti sain aamiaisen yhteydessä tahmatassuisen ja sieltä täältä rypistetyn isän kanssa väkerretyn kortin. Miten tuollainen pieni pahvinpalanen voi olla niin ihastuttava ja omaa sydäntä pakahduttava? Meillä asuu niin huikeita pikkutyyppejä, ja parasta mitä tiedän on olla heidän äiti. Koen samalla myös valtavaa kiitollisuutta ja onnea perheestäni, sillä tiedostan ettei se ole kaikille itsestäänselvyys. 

Aamupäivä meillä meni nauttien ihanasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Käytiin koko poppoo retkeilemässä lähipuistoissa, ja Ykkönen jaksoi jo taitavasti potkupyöräillä mennen tullen koko matkan. Matkan teon lomassa vähän väliä ihmeteltiin kiviä ja ohi kulkevien mopojen päristelyitä. Kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa kovasti, ja yleensä itse matkanteko on määränpäätä mielenkiintoisempaa. 

Lasten myötä olen saanut itsekin opetella pysähtymistä arjen hetkiin. Välillä on hyvä kulkea kiireettömästi ja nauttia pienistä asioista, kuten kevään ensi kukista ojan pohjalla tai vichy-tauosta ison kiven päällä istuen heti jo sadan metrin kävelyn jälkeen. 

Nyt kun kesän lämpimät ilmat ovat hiljalleen saapuneet on ollut niin mukavaa päästä taittamaan kulkemisia myös pyöräillen. Se on tervetullutta vaihtelua autoiluun ja rattailla kulkemisiin. Viime kesänä oma pyöräilyni oli vähäistä, sillä Kakkonen oli sen verran pieni, mutta nyt nautitaan kun päästään kaikki yhdessä ulkoilemaan pyöräillen. Molemmat meidän lapsista selvästi nauttivat, kun maisemat vaihtuvat joutuisaan, ja itse saa siinä samalla hyvää hyötyliikuntaa.

Iltapäivästä meidän retkeily jatkuikin vielä niin ikään pyöräillen, kun lähdettiin mummin kanssa ulos syömään päivällistä. Kakkonen sai vielä tällä kertaa syödä omia eväitänsä, mutta Ykkönen sen sijaan sai valita listalta oman annoksensa. Valinta osui tällä erää broileriin ja ranskalaisiin, eli ei huono valinta ollenkaan. Ruoka oli kyllä meillä kaikilla hyvää, ja seura vielä parempaa. 

Ruokailun päätteeksi tultiin meille iltakahveille, ja lapset saivat vielä hetken leikkiä mummin kanssa ennen kuin oli aika ryhtyä iltatoimille. Liekkö ravintolareissu vai reipas ulkoilma väsyttäneet muksut, kun uni saapui yllättävänkin nopeaan tänä iltana. Oli kumpi tahansa, niin hyvä näin tällä kertaa.

Onneni on olla äiti omille niin rakkaille, höpsöille ja maailmaa uteliain silmin katsoville viikareille.

Terkuin Anni <3