Moikka! En ole toviin ehtinyt blogiani kirjoittelemaan, mutta nyt yritän taas skarpata tässä. On tämä sen verran mukavaa puuhaa.
Kuten otsikostakin voi jo päätellä meillä asustelee nykyisin kaksi taaperoa. Hurjaa! Kuopuksen vauvavuosi taittui vaaleanpunaisen kakun ja pitsihaalarin myötä vauhdikkaan pikkupuuharin kesäpäiviin. Kakkosen mieltäminen taaperona vaatii ainakin allekirjoittaneelta hetken aikaa. Vauvavuoden hurja ajan juoksu saa ihmetystä ja jopa kaipuuta aikaan, sillä mihin se pienen pieni sylissä tuhisija ja yökukkuja on kadonnut? Toisaalta yökukkumisista saamme aina aikojan edelleen nauttia, ja äidin syliin kaipuukin näyttäytyy tällä hetkellä voimakkaammin kuin ennen.
Kulunut vauvavuosi meni kyllä niin hujahtamalla, että ihan hirvittää, mihin tämä aika valuu. Ja nyt kiidetään jo kohti seuraavia virstaan pylväitä. Tuntuu, että toisen lapsen myötä ajan kulku on vain nopeutunut, ja joudunkin usein itseäni muistuttamaan, että ” Nauti nyt näistä hetkistä, ja taltioi nämä minuutit muistoiksi syvälle sydämeesi. Tulet vielä kaipaamaan näitä.” Ja tuohon kyllä uskon täysin, sillä jo nyt tuntuu että välillä kaipaan jo eilistä ja eilisiä hetkiämme lasten kanssa yhdessä.
Koen olevani hyvin pitkälti niin sanotusti järki-ihminen tai ainakin tietyissä asioissa tiedostan hyvin selkeästi elämän realiteetit ja toimin niiden mukaan. Lasten saannin myötä olen kuitenkin huomannut herkistyväni lähes kaikesta heihin liittyvästä. (Ja uskon, että tämän tunteen allekirjoittaa varmaan moni muukin vanhempi.) Pelkään, että tulevaisuudessa havahdun jossain kohtaan lasteni kasvaneen jo teineiksi ja nuoriksi aikuisiksi, enkä osannut sittenkään nauttia ”oikein” tai kunnolla näistä vauva- ja taaperovuosista. Tosin rehellisesti sanottuna en vieläkään tiedä, kuinka näistä kuuluisia oikealla tavalla nauttia, mutta parhaani yritän. Sen lupaan.
Kakkosen syntymäpäiväjuhlia vietettiin kotosalla sukulaisten ja muutamien ystävien kesken. Onneksi kyseisenä viikonloppuna alkava kesä antoi parhaita ilmojaan, joten vieraita pystyi hyvin keskittämään myös takapihamme terassilla. Nyt ilmat olisivatkin osittaisille ulkojuhlille olleet huomattavasti viileämmät.
Juhlasankari näytti silmin nauttivan kaikesta saamastaan huomiostaan, mikä oli tietysti tärkeintä. Lahjoista mieleisimpiä taisivat vielä olla lahjapaperit ja -nauhat, joten voisimme jatkossa toivoa vain niitä.
Tarjoiluna tällä kertaa meillä oli porkkanakakkua, suklaa-sitruunatäytekakkua, suklaakeksejä, sulhaspiirakoita, parsa-mozzarellapiirasta, hedelmä-marjavartaita, pensasmustikoita, naksuja sekä karkkia. Tarjottavia oli juuri sen verran sopivasti, että kakuista jäi seuraavalle päivälle pieniä rääppiäisiä. Ja tuohan on aina juhlatarjoiluissa parasta!
Täytekakun pohjan tein Annin uunissa ohjeen mukaan. Olenkin jo muutamina aiempinakin kertoina käyttänyt kakkupohjien ohjeena Annin uunissa kakkupohjia, ja niitä voin lämpimästi suositella teille muillekin. Ohjeet ovat helppoja, ja niiden myötä olen huomannut pohjista tulevan sopivan täyteläisiä ja napakoita. Annin ohjeet ovat myös hyvin selkeät, eli myös ummikkoleipurien uskoisin onnistuvan niiden avulla.
Tällaisia lyhyitä kuulumisia tällä erää. Uteliaina odotamme tulevaa vuotta, ja millaisia seikkailuita se tuo eteemme. <3
Terkuin Anni <3
