Moikka! Onpas taas ollut ihana ja touhukas viikonloppu. Ollaan nautittu ulkoilusta, tehty munkkeja ja pizzaa, sekä suunniteltu (lue ”minä olen”) pientä maalausprojektia alakertaan. Viikonloppuun mahtui myös kirpputoreilua, sopivanlaisen vappupallon metsästystä sekä kirjastossa käyntiä. 

Itse olen päässyt kirjastojen makuun harmillisesti vasta aikuisiällä omien lasten saannin myötä. Mutta onneksi edes tällä tavalla ja nyt. Nykyisin koen kirjastot mielenkiintoisina ja kaikille soveltuvina paikkoina, ja me käydäänkin kirjastoissa ainakin pari kertaa kuussa. Yleensä poistutaan ison kasan kanssa erilaisia teoksia, mutta toisinaan käydään vain palauttamassa edellisiä lainoja. Lapsille lainaan laidasta laitaan kirjoja aina Pupesta Miinaan ja Manuun sekä erilaisiin lasten tietokirjoihin, joita tykätään sitten porukalla tutkia ja ihmetellä. Itsekin opin näiden myötä aina jotain uutta.

On ollut myös ihana huomata lastenkirjojen kohdalla, kuinka paljon niitä on kasattu uudelleen kokoon erilaisilla teippiviritelmillä pienten lukijoiden jäljiltä. Alkuun mietin, kehdataanko me laitana kirjoja, kun sivut saavat välillä kyytiä, mutta nykyisin ajattelen, että nämä lainakirjat kuuluvat kaikille vauvasta vaariin. Eikä lukemisen tärkeyttä etenkään lapsiperheissä voi väheksyä.

Viikonloppuun mahtui myös ulkoleikkejä ja sateisia kävelyretkiä. Me ollaankin viime aikoina vietetty mahdollisimman paljon aikaa ulkona nauttien kevätilmoista, ja sen moninaisesta ilmentymisestä. Ja siitä, että ulos lähtiessä pukeminen on jo astetta kevyempää / helpompaa / nopeampaa tammikuun pakkasiin nähden. Ulkoilu on vaan best! Tänäänkin pitkin päivää sateli vettä, mutta oikeanlaisella vaatetuksella pihalla leikkiminen oli lapsista vain hauskempaa kuivaan säähän nähden. Eikä minuakaan haittaa sade, sillä raittiista ilmasta saa taas lisää energiaa omaankin päivään.

Tällä hetkellä meidän perheen lempipuuhia ulkona ovat hiekkakakkuleikit ja niiden eri variaatiot, sekä luonnon tutkiminen. Ykkönen on myös oppinut vast ikää tasapainoilemaan potkupyörällä, minkä myötä perheen päivittäiset vaunulenkit ovat muuttuneet vaunu- ja potkuttelulenkeiksi. Tämä potkuttelu hakee vielä vähän uomiaan, kun keskittyminen herpaantuu heti kiven, kukan, koirankakan tai ohi menevän mopon nähdessä. Mutta sitähän se on. Kaikki pihalla ja ympäristössä on taas uutta ja ihmeellistä talven lumipeitteen väistyttyä taka-alalle. 

Kevät on tunnetusti kasvun aikaa, kun luonto taas herää pitkiltä uniltaan. Parasta siinä on myös tietämättömyys siitä, millaiseksi oma piha ja lähiympäristö taas muotoutuu kesää kohden, ja millainen kesästä tulee ilmojen suhteen. Minulle kevät onkin positiivisen jännityksen ja odottamisen aikaa. Ja onhan keväällä useita tärkeitä juhlia, kuten nyt vappu ja lähenevä äitienpäivä. Näiden lisäksi meidän perheessä vietetään keväisin myös rakkaita merkkipäiviä, joten pitkin kevättä ilmassa on pientä juhlantuntua.

Juhliin liittyen leivoin perjantaina perinteisiä vappumunkkeja. Tai ihan tavallisia rinkilämunkkeja ne olivat, mutta ajankohdan myötä ne taitavat olla vappumunkkeja. Tein tällä erää maltillisesti vain pienen taikinan, josta tuli reilut tusinan verran munkkeja, joten saatan vielä huomenna tehdä toiset kaksitoista ihan vaan sillä verukkeella, että on vappu. Simaa en tänä vuonna tehnytkään, sillä sen menekki meillä on niin vähäistä. Vaikka hyväähän sekin on, ja varsinkin kotitekoinen. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tällaisia tiivistettyjä viikonlopun kuulumisia tällä kertaa. Huomenna me grillaillaan ja iloitaan kevään sekä työväen juhlasta. Ihanaa vappua sinnekin!

Terkuin Anni <3